RÄKKI

Räkki jakaa kiipeilijöitä

Räkillä tarkoitetaan nippua traditionaalisen kiipeilyn kalliovarmistuksia. Ehkä osittain juuri trädiin elimellisesti liittyvien "luomuvarmistuksien" vuoksi kyseistä disipliiniä pidetään jotenkin todella kohtalokkaana ja kuolemaa halveksuvana touhuna asiaan vihkiytymättömien piirissä.

Boulderoijien keskuudessa elää pieni ortodoksinen yhteisö, joka pitää luonnonmukaisena ja aitona ainoastaan kiipeilyä, johon liittyy mahdollisimman vähän varusteita. Olen jopa kiipeilykaupassa törmännyt tiskin takana seisovaan puritanistiin, joka pelkäsi sielunsa saastumista niin, ettei suostunut koskemaan trädikamoihin esitelläkseen niitä.

Monelle trädikiipeilijälle räkki ja sen sisältö on suoranainen fetissin kohde. Aina on saatava uutta sateenkaaren väreissä hohtavaa anodisoitua alumiinia. Fetissiarvoa tuskin laskee se, että räkin varusteiden haaliminen on kallista. Kattavan varustenipun kasaamiseen saattaa helposti kulua nelinumeroinen summa rahaa.

Täytyy myöntää, että minä olen aidosti innoissaini varmistuslaitteista. Julkisesti voin siis astua ulos kaapista: olen kamahomo.

Kamahomon luonteeni vuoksi vastailen mielelläni räkkiään haalivien kavereiden kysymyksiin siitä, mitä kampetta kannattaisi hankkia. Koitankin tähän blogi-postaukseen kirjoittaa koosteen siitä, mitä lähes aina vastaan.

Mitä räkkiin?

Erilaisia varmistusvitkuttimia on paljon. Useimmat reitit ovat kuitenkin hyvin kiivettävissä aivan tavallisilla varmistuksilla.

Kiilat

Kiilat koostuvat yleensä alumiinisesta tai messinkisestä päästä sekä teräsvaijerista. Nimensä mukaisesti pää kiilautuu kallion halkeamassa olevaan kapenemaan. Mahdollisten pannujen sattuessa kiila ei pääse ulos kivessä olevan kaventuman ohi. Kiilat ovat edullisina, yksinkertaisina ja melko kevyinä perushuttua räkkiin.

Hexat

Ovat kuin isoja kiiloja, joko teräsvaijerilla tai nauhalenkillä. Hexan pään muoto mahdollistaa asettamisen myös kampeavaan asentoon kallion koloon. Liikkuvaleukaisten varmistuslaitteiden yleistyttyä hexat ovat jääneet poikkeustilanteiden varmistuksiksi.

Liikkuvaleukaiset

Nämä laitteet menevät suppuun liipaisinta vetämällä ja laajenevat jousivoimalla kallion koloon. Mahdollisten pannujen sattuessa laitteen logaritmisesti kaartuvat leuat pyrkivät kampeamaan sivuille, pitäen sen halkeaman sisällä.

Peruslaitteita valmistavat Black Diamond ja Wild Country. Valitsemalla näistä ei ammu itseään jalkaan. Erot valmistajien viimeisimmän sukupolven laitteiden välillä ovat jopa ihan naurettavan pieniä, sillä nämä ovat jopa alkaneet käyttää yhteistä värikoodausta laitteiden kokojen merkitsemisessä. Kuluttaja  kannalta aika odotettu ja mukava juttu, joka helpottaa eri valmistajien kamppeiden yhdistämisen samaan räkkiin.

Etenkin pienemmissä koissa on tarjolla laitteita, joiden varsi on notkeampi ja pää kapeampi. Veltomman varren tehtävä on joustaa mahdollisen tippumisen aiheuttaman iskun suuntaan. Tästä on apua lähinnä kun laite asetetaan vaakahalkeamaan. Kapea pää mahdollistaa laitteen asettamisen ahtaisiin koloihin. Edellä mainittujen valmistajien lisäksi pienempiä laitteita tekevät ainakin Metolius ja Totemcams.

Slingit

Slingit ovat useimmiten nylon- tai dyneemanauhasta valmistettuja lenkkejä. Slingin voi pujottaa varmistukseksi reitillä olevan puun tai sopivan kallion muodon ympäri. 60cm pitkät slingit kulkevat parhaiten mukana “seikkailujatkona”. Seikkailujatko on kahdesta sulkurenkaasta ja nauhasta muodostettava pitkä jatko, joka toimii paitsi avattavana jatkona, myös purkautuu tarvittaessa perusosiinsa luovempaa käyttöhä varten. 

Seikkailujatko lyhyenä

ja pidennettynä

Elementtien kokoaminen

eli mitä kannattaisi ostaa ihan aluksi? Entä miten vahvistaa pientä räkkiä?

Pohja

Hyvän räkin rungon luovat tietysti varmistuslaitteet, joita useimmiten tarvitsee.

DMM Wallnuts -sarja, koot 1-11

Black Diamond Camalot C4 tai Wild Country New Friend koot 0.5-2

2 seikkailujatkoa tavallisten sporttijatkojen kaveriksi

Valitsin räkin pohjaksi kiiloiksi DMM:n loistavat Wallnutit, jotka ovat monipuolisia käyttää ja tarttuvat epätasaiseenkin kiven pintaan erittäin hyvin.

Jos jotain negatiivista täytyy keksiä, niin 11 kiilan nippu on hieman liian iso yhdessä sulkurenkaassa kannettavaksi. Tilanne helpottuu kun kiiloja alkaa olemaan 15 tai useampi, jolloin ne täytyy joka tapauksessa jakaa useampaan nippuun.

Oikealla DMM Wallnuts-sarja. Vasemmalla käytetyimmät koot offset-kiiloina.

Liikkuvaleukaisissa Camalotit ovat ns. “industry standard”. Wild Country uudet frendit kulkevat Black Diamondin värikoodauksessa ja säästävät hieman painossa kuumataotuilla leuoillaan ja jatkettavilla slingeillä.

Koko 0.5 on useimmille väljää sormijammikokoa koon 2 yltäen jo käsijammeihin. Nämä kattavat yleisimmät reitit. Koko 0.75 saa erityismaininnan, koska kyseinen koko sopii juuri sellaisiin paikkoihin, joissa jammaaminen on erityisen vaikeaa.

Seikkailujatkot pääsevät listalle, vaikka suomalaisella graniitilla slingivarmistukset eivät ole kovin yleisiä. Pitkistä jatkoista on hyötyä köyden hankaamisen vähentämisessä,kun varmistukset pujottelevat reitin sivulta toiselle tai syvälle halkeamaan ja takaisin ulos. 

Räkin perushuttua. C4 camalotit kokoa 0.75 ja 1. Vasemmalla notkeampi Camalot X4 koossa 0.5.

Jatkoa

Peruskamppeiden jälkeen räkin kehittäminen alkaa olla hieman makuasia. Toiset kiipeävät reiteillä jotka vaativat pienempiä varmistuksia, kun taas joku löytää itsensä nyrkkihalkeamasta, joka kaipaa isompaa liikkuvaleukaista.

DMM HB Alloy Offsets

Wild Country Superlight Offset Rocks

Isommat kamut: Wild Country New Friend ja Black Diamond Camalot C4

Pienet kamut: Black Diamond Camalot X4 ja C3, Totem Cam...

Noteeraa alkuperäisestä kiilanipustasi kulahtaneimmmat yksilöt ja hanki niiden rinnalle vastaavan kokoiset offset-kiilat. Viistotut offsetit sopivat usein paikkoihin, joissa muut kiilat eivät saa optimaalista kontaktia kiveen. DMM:n HB Alloy Offsets on sarja erinomaisia isompia kiiloja. Myös Black Diamond näyttää tälle kaudelle apinoineen HB:n muotoja uutuuskiiloihinsa. Fiksun mallisia pienempiä offsetteja valmistaa Wild Country. Muista offseteista DMM:n Peenutit ovat mielestäni väärän muotoisia ja Black Diamondin Microt turhan marginaalisen kokoisia. Etenkin paljon släbiä kiipeävä saattaa kuitenkin löytää pienistä kiiloista mahdollisuuden hyödyntää ohuimmatkin halkeamat.

Mikrokiiloja. Vasemmalla Black Diamondin Offset Micro, keskellä DMM:n Peenutteja ja oikealla BD:n tavallinen micro.

Kamuissa ensimmäisenä tulee varmasti vastaan tarve kasvattaa repertuaaria kokojen 0.5-2 ulkopuolelle. Ihan pienimpiä liikkuvaleukaisia voi aika monesti korvata myös kiiloilla, mutta isompiin halkeamiin kamut ovat oikeastaan ainoa vaihtoehto.

Isommissa kamuissa (koot 3 ja 4) Wild Countryn jatkettavat slingit pääsevät oikeuksiinsa. Isoille kamuille kun tuppaa välillä löytymään paras paikka melko syvältä halkeaman sisästäkin. Massipäälliköiden isompien kamujen tarvetta palvelevat kevyet Black Diamondin Camalot Ultralightit. Isoissa koissa painonsäästöä kertyy jo merkittävästi. Suurimmat koot – 5 ja 6 – ovat jo erikoishommien erikoisvarustusta, eikä niitä painonkaan puolesta viitsi joka reitille raahata.

Pienissä kamuissa (~0.5 ja pienemmät) on tällä hetkellä valtavasti tarjontaa. Pitkään markkinoita hallinneet Alienit elävät yhä Totem Camin Basiceina. Totem valmistaa myös nimikkoinnovaatiotaan, joka ainakin mainosvideoiden perusteella pitää vaikka täysin oppikirjan ulkopuolelta revityissä placementissa. Black Diamondin Camalot X4:t ovat helpommin saatavilla ja huokeampia. Kaikista pienimpiin koloihin vaihtoehtoja ei juuri ole: kolmileukainen Camalot C3 on rungoltaan turhan jäykän oloinen, mutta puree kallioon kuin punkki.

Kolmileukainen C3 Camalot menee pienempiin rakoihin kuin vastaavan kokoinen nelileukainen.

Itse olen ennemmin räkin laajentamisen kuin tuplakokojen haalimisen kannalla. Suomessa kallion halkeamat ovat usein melko vaihtelevan kokoisia, eikä tarvetta kolmelle saman kokoiselle varmistuslaitteelle tunnu löytävän kuin etsimällä. Tarvittavat tuplakoot ovat usein helposti haalittavissa kaverin perusräkistä. Tuplakoissa suosin itse eri laitteiden yhdistämistä. Esimerkiksi Wild Countryn New Friendin pariksi toimisi hyvin kapealeukainen Camalot X4. Laitteiden eri ominaisuuksia pääsee hyödyntämään viimeistään headpoint-reiteissä, joissa jokaisen varmistuksen paikka on tarkkaan hiottu.

Lopuksi: en ota vastuuta kamppeiden käytöstä tämän tekstin perusteella. Jos varmistuksien käyttäminen kiinnostaa, voin suositella esimerkiksi John Longin ja Bob Gainesin kirjaa Climbing Anchors.

On sight

Onsight -nousulla tarkoitetaan reitin kiipeämistä ilman ennakkotietoja. 'Saittaamisen edellytyksenä on, ettei kiipeilijä ole ennakkoon harjoitellut reittiä tai sen osaa taikka nähnyt tai kuullut reitin suorittamiseen liittyvää tietoa, eli betaa.


'Saittaaminen vaatii kiipeäjältä reitinlukutaitoa, intuitiivista kiipeilytekniikkaa ja kykyä hallita omaa suorittamista. Tämän takia monet kiipeilijät mieltävät onnistuneen onsight -nousun erityisen puhtaaksi ja arvokkaaksi. Toisaalta tämä puhtaan nousun tavoittelu saa monet kiipeäjät jättämään laadukkaita reittejä kokeilematta. "Menee onsight pilalle jos nyt yritän. Ehkä seuraavalla kaudella olen tarpeeksi hyvä", joku uskottelee itselleen. Tilanne korostuu luonnollisin varmistuksin kiivettävillä reiteillä, jotka voivat olla psyykkisesti vaativia. Toki on tervettä tuntea rajansa, eikä yrittää mitään potentiaalisesti vaarallista. Kuitenkin reittejä pantatessa voi ohittaa hienon linjan ja hyvän mahdollisuuden oppia.

Trontti Eetvartin (6B+) onsight -yritys. Notko.
Kuva: Heikki Pitkänen

Oma kiipeilykokemukseni ei ole vielä mittava; kiipeän vasta kolmatta kesää. Siinä määrin olen kuitenkin onsightaamiseen hurahtanut, että ajattelin koota joitain kokemuksiani touhusta. Jos se vaikka innostaisi jonkun muunkin kokeilemaan omia rajojaan.

Vireytyminen

Tämän osa-alueen oppiminen on ollut minulle henkilökohtaisesti ehkä vaikeinta. Vireytymisellä tarkoitan sopivaan fiilikseen ja "flow'hun" pääsemistä. Kotona voi katsella kiipeilyleffoja ja räplätä kamoja, ja siten nostattaa intoa lähteä kalliolle. Sohvakiipeilyä merkittävämpää on kuitenkin vireytyä kalliolla. Pelkkä käsien pyörittely reitin alla ei riitä ainakaan oman kiipeilykoneen käynnistämiseen. Kropan lämpeneminen ja sopivaan kiipeilytuntumaan pääseminen vaatii vähintään parin-kolmen helpomman reitin kiipeämistä. Lämmittelyreittien pitäisi kuitenkin olla sen verran haastavia, että niihin pitää keskittyä.

Nousun rytmittäminen

Rytmittämisellä tarkoitan kykyä tehdä oikeita ratkaisuja onnistuneen nousun takaamiseksi. Nousun voi pilkkoa esimerkiksi varmistusvälien mukaisiksi tavoitepätkiksi, jolloin kuuppa ei sula ajattelemalla liian pitkälle. Useimmat kiipeilyreitit myös koostuvat vaihtelevista osuuksista, joista osa on kuluttavampia ja toiset helpompia. Liika jahkailu vaikeassa kohdassa verottaa paljon voimia, joten on kyettävä tekemään nopeasti oikeita ratkaisuja. Rytmi on tärkeä osa etenkin luomuvarmistettavalla reitillä. Kädet vapaa lepo ja hyvä varmistus voi odottaa vain muutaman muuvin päässä, jolloin vaikeassa kohdassa junnaaminen on typerää. Toisaalta pysähtymisestä kieltäytymisen ja itsepäisen tykittämisen jälkeen 3 metriä jalkojen alla siintävä mikrokiila on omiaan edistämään sormihien eritystä ja ylipuristamista. Oikeiden ratkaisujen tekeminen perustuu 'saitatessa intuitioon.

Hengittäminen

Onsight -nousun psyykkinen kuormittavuus voi olla kova. Epätietoisuus, itselle asetetut tulospaineet sekä virheiden tuottama turhautuminen ja fyysinen rasitus häiritsevät kiipeämistä. Primitiivinen tippumisen pelko aiheuttaa sportti-reitillä klipin kauhomista aivan liian korkealta, ja saa tradissa asettamaan varmistuksen halkeamassa pään yli – estäen jammaamisen varmistuksen alle. Hyvän kiipeilyrytmin säilyttäminen, rauhallinen hengittäminen ja keskittymisen ylläpitäminen ennustavat hyvää suoriutumista. Itse olen huomannut, ettei oikeassa mielentilassa vaikeallakaan reitillä ajattele putoamista, vaan seuraavaa muuvia. Edellytys keskittymiselle on luottamus alla olevaan varmistajaan, köyteen, valjaisiin sekä omaan kokemukseen ja taitoon.

Ruotsin jääkiekkomaajoukkue on pitkään tiennyt että virheiden pelon lietsomisen sijasta kannattaa rakentaa luottamusta omaan tekemiseen. Tekstin kuvituksena käytetyn Trontti Eetvartin nousuyritys jäi vain yritykseksi. Kokemuksesta on kuitenkin mahdollisuus oppia. Oletin aivan väärän kohdan reittiä olevan vaikein, joten todellinen vaikein kohta pääsi yllättämään. Asetin vaikeassa kohdassa pään yli varmistuksen, jonka jouduin myöhemmin putsaamaan, sillä se esti otteiden käytön. Olin laittanut jalkaani kengät, jotka oli jo pitkään pitänyt lähettää pohjattavaksi, enkä luottanut jalkaotteisiin. Reitin kokeileminen oli kuitenkin erittäin arvokas kokemus. Nautin kiipeämisestä ja pääsin testaamaan rajojani. Edessä on vielä hienon linjan redpoint!