Kiipeilijät

Kiipeilijät

tiistai 7. elokuuta 2018

Kiitos Keivi

Kiitos näistä vuosista, treeneistä ja kaikista ihmisistä, joihin olemme päässeet siellä tutustumaan.



Risto ja Juha



lauantai 7. huhtikuuta 2018

RÄKKI

Räkki jakaa kiipeilijöitä


Räkillä tarkoitetaan nippua traditionaalisen kiipeilyn kalliovarmistuksia. Ehkä osittain juuri trädiin elimellisesti liittyvien "luomuvarmistuksien" vuoksi kyseistä disipliiniä pidetään jotenkin todella kohtalokkaana ja kuolemaa halveksuvana touhuna asiaan vihkiytymättömien piirissä.

Boulderoijien keskuudessa elää pieni ortodoksinen yhteisö, joka pitää luonnonmukaisena ja aitona ainoastaan kiipeilyä, johon liittyy mahdollisimman vähän varusteita. Olen jopa kiipeilykaupassa törmännyt tiskin takana seisovaan puritanistiin, joka pelkäsi sielunsa saastumista niin, ettei suostunut koskemaan trädikamoihin esitelläkseen niitä.

Monelle trädikiipeilijälle räkki ja sen sisältö on suoranainen fetissin kohde. Aina on saatava uutta sateenkaaren väreissä hohtavaa anodisoitua alumiinia. Fetissiarvoa tuskin laskee se, että räkin varusteiden haaliminen on kallista. Kattavan varustenipun kasaamiseen saattaa helposti kulua nelinumeroinen summa rahaa.

Täytyy myöntää, että minä olen aidosti innoissaini varmistuslaitteista. Julkisesti voin siis astua ulos kaapista: olen kamahomo.

Kamahomon luonteeni vuoksi vastailen mielelläni räkkiään haalivien kavereiden kysymyksiin siitä, mitä kampetta kannattaisi hankkia. Koitankin tähän blogi-postaukseen kirjoittaa koosteen siitä, mitä lähes aina vastaan.




Mitä räkkiin?

Erilaisia varmistusvitkuttimia on paljon. Useimmat reitit ovat kuitenkin hyvin kiivettävissä aivan tavallisilla varmistuksilla.


Kiilat

Kiilat koostuvat yleensä alumiinisesta tai messinkisestä päästä sekä teräsvaijerista. Nimensä mukaisesti pää kiilautuu kallion halkeamassa olevaan kapenemaan. Mahdollisten pannujen sattuessa kiila ei pääse ulos kivessä olevan kaventuman ohi. Kiilat ovat edullisina, yksinkertaisina ja melko kevyinä perushuttua räkkiin.

Hexat

Ovat kuin isoja kiiloja, joko teräsvaijerilla tai nauhalenkillä. Hexan pään muoto mahdollistaa asettamisen myös kampeavaan asentoon kallion koloon. Liikkuvaleukaisten varmistuslaitteiden yleistyttyä hexat ovat jääneet poikkeustilanteiden varmistuksiksi.

Liikkuvaleukaiset

Nämä laitteet menevät suppuun liipaisinta vetämällä ja laajenevat jousivoimalla kallion koloon. Mahdollisten pannujen sattuessa laitteen logaritmisesti kaartuvat leuat pyrkivät kampeamaan sivuille, pitäen sen halkeaman sisällä.

Peruslaitteita valmistavat Black Diamond ja Wild Country. Valitsemalla näistä ei ammu itseään jalkaan. Erot valmistajien viimeisimmän sukupolven laitteiden välillä ovat jopa ihan naurettavan pieniä, sillä nämä ovat jopa alkaneet käyttää yhteistä värikoodausta laitteiden kokojen merkitsemisessä. Kuluttaja  kannalta aika odotettu ja mukava juttu, joka helpottaa eri valmistajien kamppeiden yhdistämisen samaan räkkiin.

Etenkin pienemmissä koissa on tarjolla laitteita, joiden varsi on notkeampi ja pää kapeampi. Veltomman varren tehtävä on joustaa mahdollisen tippumisen aiheuttaman iskun suuntaan. Tästä on apua lähinnä kun laite asetetaan vaakahalkeamaan. Kapea pää mahdollistaa laitteen asettamisen ahtaisiin koloihin. Edellä mainittujen valmistajien lisäksi pienempiä laitteita tekevät ainakin Metolius ja Totemcams.

Slingit

Slingit ovat useimmiten nylon- tai dyneemanauhasta valmistettuja lenkkejä. Slingin voi pujottaa varmistukseksi reitillä olevan puun tai sopivan kallion muodon ympäri. 60cm pitkät slingit kulkevat parhaiten mukana “seikkailujatkona”. Seikkailujatko on kahdesta sulkurenkaasta ja nauhasta muodostettava pitkä jatko, joka toimii paitsi avattavana jatkona, myös purkautuu tarvittaessa perusosiinsa luovempaa käyttöhä varten. 

Seikkailujatko lyhyenä
ja pidennettynä





Elementtien kokoaminen
eli mitä kannattaisi ostaa ihan aluksi? Entä miten vahvistaa pientä räkkiä?


Pohja

Hyvän räkin rungon luovat tietysti varmistuslaitteet, joita useimmiten tarvitsee.

DMM Wallnuts -sarja, koot 1-11
Black Diamond Camalot C4 tai Wild Country New Friend koot 0.5-2
2 seikkailujatkoa tavallisten sporttijatkojen kaveriksi

Valitsin räkin pohjaksi kiiloiksi DMM:n loistavat Wallnutit, jotka ovat monipuolisia käyttää ja tarttuvat epätasaiseenkin kiven pintaan erittäin hyvin.
Jos jotain negatiivista täytyy keksiä, niin 11 kiilan nippu on hieman liian iso yhdessä sulkurenkaassa kannettavaksi. Tilanne helpottuu kun kiiloja alkaa olemaan 15 tai useampi, jolloin ne täytyy joka tapauksessa jakaa useampaan nippuun.

Oikealla DMM Wallnuts-sarja. Vasemmalla käytetyimmät koot offset-kiiloina.

Liikkuvaleukaisissa Camalotit ovat ns. “industry standard”. Wild Country uudet frendit kulkevat Black Diamondin värikoodauksessa ja säästävät hieman painossa kuumataotuilla leuoillaan ja jatkettavilla slingeillä.

Koko 0.5 on useimmille väljää sormijammikokoa koon 2 yltäen jo käsijammeihin. Nämä kattavat yleisimmät reitit. Koko 0.75 saa erityismaininnan, koska kyseinen koko sopii juuri sellaisiin paikkoihin, joissa jammaaminen on erityisen vaikeaa.

Seikkailujatkot pääsevät listalle, vaikka suomalaisella graniitilla slingivarmistukset eivät ole kovin yleisiä. Pitkistä jatkoista on hyötyä köyden hankaamisen vähentämisessä,kun varmistukset pujottelevat reitin sivulta toiselle tai syvälle halkeamaan ja takaisin ulos. 

Räkin perushuttua. C4 camalotit kokoa 0.75 ja 1. Vasemmalla notkeampi Camalot X4 koossa 0.5.



Jatkoa

Peruskamppeiden jälkeen räkin kehittäminen alkaa olla hieman makuasia. Toiset kiipeävät reiteillä jotka vaativat pienempiä varmistuksia, kun taas joku löytää itsensä nyrkkihalkeamasta, joka kaipaa isompaa liikkuvaleukaista.

DMM HB Alloy Offsets
Wild Country Superlight Offset Rocks
Isommat kamut: Wild Country New Friend ja Black Diamond Camalot C4
Pienet kamut: Black Diamond Camalot X4 ja C3, Totem Cam...

Noteeraa alkuperäisestä kiilanipustasi kulahtaneimmmat yksilöt ja hanki niiden rinnalle vastaavan kokoiset offset-kiilat. Viistotut offsetit sopivat usein paikkoihin, joissa muut kiilat eivät saa optimaalista kontaktia kiveen. DMM:n HB Alloy Offsets on sarja erinomaisia isompia kiiloja. Myös Black Diamond näyttää tälle kaudelle apinoineen HB:n muotoja uutuuskiiloihinsa. Fiksun mallisia pienempiä offsetteja valmistaa Wild Country. Muista offseteista DMM:n Peenutit ovat mielestäni väärän muotoisia ja Black Diamondin Microt turhan marginaalisen kokoisia. Etenkin paljon släbiä kiipeävä saattaa kuitenkin löytää pienistä kiiloista mahdollisuuden hyödyntää ohuimmatkin halkeamat.

Mikrokiiloja. Vasemmalla Black Diamondin Offset Micro, keskellä DMM:n Peenutteja ja oikealla BD:n tavallinen micro.

Kamuissa ensimmäisenä tulee varmasti vastaan tarve kasvattaa repertuaaria kokojen 0.5-2 ulkopuolelle. Ihan pienimpiä liikkuvaleukaisia voi aika monesti korvata myös kiiloilla, mutta isompiin halkeamiin kamut ovat oikeastaan ainoa vaihtoehto.

Isommissa kamuissa (koot 3 ja 4) Wild Countryn jatkettavat slingit pääsevät oikeuksiinsa. Isoille kamuille kun tuppaa välillä löytymään paras paikka melko syvältä halkeaman sisästäkin. Massipäälliköiden isompien kamujen tarvetta palvelevat kevyet Black Diamondin Camalot Ultralightit. Isoissa koissa painonsäästöä kertyy jo merkittävästi. Suurimmat koot – 5 ja 6 – ovat jo erikoishommien erikoisvarustusta, eikä niitä painonkaan puolesta viitsi joka reitille raahata.

Pienissä kamuissa (~0.5 ja pienemmät) on tällä hetkellä valtavasti tarjontaa. Pitkään markkinoita hallinneet Alienit elävät yhä Totem Camin Basiceina. Totem valmistaa myös nimikkoinnovaatiotaan, joka ainakin mainosvideoiden perusteella pitää vaikka täysin oppikirjan ulkopuolelta revityissä placementissa. Black Diamondin Camalot X4:t ovat helpommin saatavilla ja huokeampia. Kaikista pienimpiin koloihin vaihtoehtoja ei juuri ole: kolmileukainen Camalot C3 on rungoltaan turhan jäykän oloinen, mutta puree kallioon kuin punkki.

Kolmileukainen C3 Camalot menee pienempiin rakoihin kuin vastaavan kokoinen nelileukainen.

Itse olen ennemmin räkin laajentamisen kuin tuplakokojen haalimisen kannalla. Suomessa kallion halkeamat ovat usein melko vaihtelevan kokoisia, eikä tarvetta kolmelle saman kokoiselle varmistuslaitteelle tunnu löytävän kuin etsimällä. Tarvittavat tuplakoot ovat usein helposti haalittavissa kaverin perusräkistä. Tuplakoissa suosin itse eri laitteiden yhdistämistä. Esimerkiksi Wild Countryn New Friendin pariksi toimisi hyvin kapealeukainen Camalot X4. Laitteiden eri ominaisuuksia pääsee hyödyntämään viimeistään headpoint-reiteissä, joissa jokaisen varmistuksen paikka on tarkkaan hiottu.


Lopuksi: en ota vastuuta kamppeiden käytöstä tämän tekstin perusteella. Jos varmistuksien käyttäminen kiinnostaa, voin suositella esimerkiksi John Longin ja Bob Gainesin kirjaa Climbing Anchors.

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Jos sun lysti on, niin kiiveskele näin

Mankkapöly tekee jotain aivoille. Ei välttämättä hirveän hyvää nettona, mutta mielikuvitukselle se tuntuu ajoin antavan maltilliset räpiköivät vettyneet varpusen siivet. Strutsille. Yleensä mielikuvitus käytetään keksimällä toinen toistaan parempia sanaleikkejä ja vitsejä ja moittimalla kiipeilykamuja. Toisinaan arveluttavat voimat saadaan kuitenkin valjastettua kehittämällä uusia sääntöjä kiipeilyyn. Tottahan toki osa näistä on ihmisille tuttua tavaraa, mutta harvinaisen hauskaa projektointia näiden kanssa on ollut. Alla siis koonti viimeaikaisista kokeiluista, sekä matalalta seinältä että yläköyden solmupäästä. Lisätään listaan muiden omia variaatioita pyynnöstä!
  • Ilman toista kättä kiipeily on ilmeinen treenimuoto, ja tähän saa uudenlaista dynaamista viehätystä kiipeämällä alaspäin. Saattaa tulla vaikka aika hankalia muuveja loivallakin hänkillä, go and know.
  • Toisen jalan pelistä pois pudottaminen tuo reitteihin uudenlaista haastetta, koska kuluttavuuden lisäksi tasapainon hakemiseen joutuu joskus suhtautumaan hieman toisin. Harvemmin reitit kovin paljoa ainakaan helpottuvat.
  • Villasukat jalkaan ja liukkaalle pinnalle haara-asentoon. Miten leveältä saat rutistettua jalat yhteen? Metri pitäisi mennä parketilla syiden suunnassa jalan ulkosyrjien väliltä keskivertopersjalkaiselta.
  • Tietylle raajalle tai raajaparille jonkun reitin otteet, toiselle toisen. Eikä kannata katsoa etukäteen muuveja, niin tulee kivempia ylläreitä seinällä. Tässä joutuu keskittymään vähän enemmän. 
  • Jos sisänurkasta löytyy reitti, niin kädet toisella seinällä ja jalat toisella. 
  • Ja kaikkein hienointa on yhdistää kaksi edellistä. Kädet yhden reitin otteilla yhdellä seinällä ja jalat toisen reitin otteilla toisella seinällä nurkassa. Jukupliuta, että ei ole mieltä.
  • Kiipeä niin, että jommankumman käden pitää olla koko ajan toista ylempänä
  • Kiipeä niin, että kädet ovat ristissä koko ajan. Erityisen suositeltavaa poikkarireiteillä.
  • Sokkodynot släbillä. Mikä voisi mennä vikaan?
  • Dingo-kiipeily. Eli käsi kädessä kiipeily kaverin kanssa. Molemmille kannattaa valita oma toppi, muuten menee vaikeaksi. 
  • Kädet hartialinjan alapuolella. Suositellaan hänkille.
  • Sopivan rasakka jumppakuminauha jollain virityksellä selän takaa kainaloiden alta peukalonhankoihin ja menoksi (kts. esimerkkikuva). Aika tiukkaan hankaloittaa käden ojennusta, kun jousen venyttämiseen vaadittava voima kasvaa venymän funktiona hyvinkin lineaarisesti. Suosittelen lämpimästi!

maanantai 22. tammikuuta 2018

Kiipeilykivaa Joensuussa

Tällä kertaa blogikynän varteen saatiin houkuteltua Kuopion Milla, kiitos paljon!

Moi! Mie oon Milla Kuopiosta ja annan vähän kuopiolaisen kiipeilijän näkökulmaa Joensuussa 20.1.2018 pidetyistä oldschool-kiipeilykisoista. Päätös lähteä Joensuuhun kisoihin tuli siis huimat pari päivää ennen kisoja, kun kaveriporukalla varmistettiin kyyti ja lähtijät. Lähdimme Kuopiosta täydellä autolla kohti Joensuuta lauantaina noin kello 10 ja perillä olimme hyvissä ajoin ennen kisojen alkua. Menomatkalla aloimme nostattaa hypeä soittamalla autossa Eye of the Tigeriä, ja alkoihan siinä innostus jo nousta kattoon kun saavuimme Joensuun Kuntokeitaan pihaan vähän ennen puoltapäivää ja etsiydyimme kohti kiipeilytiloja. 

Reittitiimi, joka hoiti hommansa muuten just. Kiitos jäbät!

Kisapaikan pienuus ensi alkuun yllätti suurempiin tiloihin tottuneet, mutta kisojen aikana koko osoittautui väkijoukolle ihan sopivaksi, enkä kertaakaan tuntenut oloani silliksi suolapurkissa. Lämminhän siellä tuli, mutta onneksi aina tarvittaessa pääsi vilvoittelemaan hallin ulkopuolelle käytävään, jossa oli mukana viileää. Eipähän paleltanut vaikka hetken oli kiipeämättäkin! Oli myös kiva huomata että hallin patjat olivat samanlaista, tuttua ja turvallista pehmeähköä patjaa kuin Kuopiossa, jolle on mukava pudota. Porukalla hämmästelimme hetken paikan päällä tarjotun mankan puuttumista, mutta kuten paikalla kuultiin niin ei nyt oltu missään Helsingissä missä talo tarjoaa :D (Joensuussa ei haluta hemmotella ihmisiä pilalle. toim. huom.). Onneksi kaverilla oli oma säkki mukana ja saatiin kädet ja ilma pölyämään valkoisena.  

"Pipo päässä keitahalla, toppiin kelpaa kampustella."

Todistettavasti neljä ihmistä yhtä aikaa seinällä kuitenkin!


Oma tavoitteeni kisoissa oli pitää hauskaa, ja se onnistui täydellisesti! Jengi oli mukavaa ja tsemppaavaa ja reitit huippuja! Reittejähän oli se 30 kappaletta, ja liki jokaista kävin tunnustelemassa; toisia vain kerran ja toisia taas useampaan otteeseen. Variaatiota reiteissä riitti helpoista, perinteisistä kahvareiteistä haastavampiin voimareitteihin, ja niidenkin väliin mahtui monenlaista kiikkuilua hurjista mantteleista tarkkoihin tasapainoiluihin. Jokainen reitti oli omanlaisensa ja mielestäni kokoonpano oli loistava. Myös tilan erilaiset seinänmuodot antoivat uusia tuulia kokemukseen, ja seinät (ja reitit) olivat mukavan matalia makuuni. Hyvät reitintekijät olleet hommissa! Kisa-aikaa päätettiin kesken kisojen lyhentää alkuperäisestä viidestä tunnista, mikä ei ollenkaan haitannut, ja kokonaiskiipeilyaika oli mielestäni oikein sopiva. Käsieni nahka kului liian nopeasti liian kivuliaaksi, joten moni reitti jäi mielen perukoille vainoamaan, ja toivomaan uutta yritystä eli uutta visiittiä Joensuuhun. 

Joku lämpimikseen repii voimalaudasta leukoja taustalla, kun ei muuten väsytä.

Tällä katsojamäärällä ei ainakaan jää yksikään däppi huomaamatta.

Kisathan olivat yleisesti kuopiolaisille varsin menestyksekäs tapahtuma, kun voittoja napattiin sekä junnujen, naisten että miesten luokista (Joensuulaiset antoivat voitot Kuopioon reiluna eleenätoim. huom.). Illalla ruokailun jälkeen suuntasimme takaisin kohti Kuopiota iloisina ja väsyneinä, jutellen reiteistä ja meiningistä. Reissu oli siis oikein onnistunut, ehdottomasti suosittelen lähtemistä muillekin tulevaisuudessa! Toivottavasti kisoja järjestetään Joensuussa vastedeskin, niin voimme pakata pari autoa täyteen kiipeilijöitä ja suunnata sinne pitämään hauskaa kiikkuen! :)





Lisää kuvia löydät täältä.

Teksti: Milla
Kuvatekstit ja toimituksen huomautukset: Risto
Kuvat: Emil