per hana

meidän piti eile tehä lautaa, mut sit meniki tikku sormeen!
höh

Kuvaraportti boulderoinnin SM-kisoista VOEMAlta

Pieni osasto seuran porukkaa kävi ihmettelemässä Kuopiossa 15.2.2014 järjestettyjä suomenmestaruuskekkereitä.

Ohessa kompakti kuvakooste kisasta, vaikka kotikatsomoista on tullut viestiä, että livestreamin seuraajat pääsivät jo katsomaan kilpailun diashowna. Laji on räjähtämässä käsiin, ja ehkä SM-kisastreamin katsojaluvut tukkivat palvelimen?

Mimmit miettii keltaisen kanttireitin muuveja. Kuvaajaa olisi syyhyttänyt itsekin päästä yrkkäilemään tuolla reitillä. Vaikutti siltä, että ratkaisutapoja oli useita, mutta yksikään ei ollut erityisen helppo. Myös karsintareiteissä oli yksi aika kutkuttava släbivenkoilu. Ehkä nuo reitit ovat tallella meille kuolevaisille ensi viikonloppuna?

Meidän kylän poikii! Sami Koponen kurkottelee suhteellisen olematonta otetta volyymin päältä. Sami nousi neljästä kisareitistä kaksi, mikä riitti miesten pronssimitaliin!

Ehkä hieman tuollaista maailmancup henkistä vääntämistä miesten mustalla reitillä? Samin treenimotivaatiosta kertoo muun muassa se, että tämä ylävartalovoiman suurlähettiläs harjoitteli kisoja varten yhden jalan kyykyn!

Roosa Huhtikorpi käärii hihoja. En haluaisi törmätä tähän mimmiin öisellä kujalla! Flashasi kaikki finaalireitit.

15-vuotias Helmi Puustinen toppasi neljästä finaalireitistä kaksi. Lisäksi yhdeltä reitiltä bonus. Sijoitus naisten 4. Eleettömän nöyrästi tyttö taputteli otteita ylös.

Taustalla toimitsija iloitsee Pia Viljakaisen toppausta lähes yhtä isosti kuin nainen itse. Toimitsijoilla oli hyvä ilme. Läpi kisan porukka pysyi terävänä mutta kuitenkin lajiin sopivan vapautuneena.

Ilari Kelloniemi – miesten hopeamitalisti – toppaa timakan vihreän reitin. Kertooko ilme siitä että mies yllättyi suorituksestaan? Mene ja tiedä. Kyseinen reitti sai finaalissa vain kaksi toppausta.

Ja kukapa muukaan sen toisen toppauksen olisi tehnyt kuin Anthony "Andy" Gullsten. Kevyen näköisesti jannu steppaili reitin ylös. Kaikki neljä finaalireittiä flashina!

Anitra Taskinen ja Osmo Aspi kiipeävät viimeisiä finaalireittejä. Katsomosta tiirailtuna kisareitit vaikuttivat todella onnistuneilta. Tärkeintä tietty on, että reitit erottelevat tasaisesti Suomen parhaat. Niin naisissa kuin miehissäkin toppaukset jakautuivat siististi parhaiden topatessa kaikki neljä ja heikoimpien noustessa yhden reitin. Tietty yleisön kannalta oli mukava että kaikki reitit saivat toppaukset. Myös näyttäviä swingejä nähtiin. Miesten viimeisen reitin alku pisti pasmat sekaisin useimmilta. Amatöörin silmään naisten kolmannessa ja neljännessä reitissä oli ehkä hieman liian samanlaisena toistuva oikean käden jatkaminen seuraavalle otteelle reitin puolivälissä.

Kultaa Andylle, Ilari toiseksi ja kolmantena meidän seuran Sami!

Kuvat ja teksti:

Joona Sipi

leuka

Täs on ollu breikkii. Tänään kuitenkin sain vedettyä yhden leuan. +20:sta on hyvä kasvattaa.

Slangista

"Eli ensin yer siihen bertlhamiin. Sit otat nanwI'n siitä mevyapista oikeella. Sit pitäis pystyy qughDoon sinne quv bey':hin."

Yllä oleva pätkä voi näyttää hämmentävältä ensimmäisellä vilkaisulla. Toisella vilkaisulla mieleen voi juolahtaa, että pitäisiköhän kirjoittajan kenties säätää tietokoneensa kieliasetuksia. Mutta kokeilehan piruuttaan korvata vieraita (paitsi jos osaat klingonia) termejä sopivasti taivutetuilla muodoilla sanoista mätsätä, poketti, huukki, mikro, dynota ja toppi. Joko katkelma käy järkeen?

Liki kaikissa harrastuksissa on oma kielensä. Siinä missä soittoniekat kinastelevat harmonioista ja modulaatioista, kiipeilijät dynoavat hänkillä ja grimppaavat mikroista. Tämä on luonteva seuraus melko uniikista toiminnasta, johon arkipäivän sanasto ei aina riitä. 

Muistan elävästi ensimmäiset kerrat kiipeilyseinän äärellä, kun kokeneet kävijät juttelivat keskenään tai opastivat noviisia. Lauserakenteet ja sidossanat muistuttivat suomea, mutta viesti ei koskaan saapunut perille. Ajatukset kuten "Mikä dino?", "Miksi laittaisin vasemman käden taskuun, kun seinällä on vaikea pysyä muutenkin?" ja "Que?" valtasivat mielen. Kiipeilyn kehäketut tarjosivat ymmyrkäiselle hoomoilaselle aina ystävällissävytteistä lisäselitystä, ja ajastaan viesti saavutti vastaanottajan. Hengitettyäni kiipeilyhallilla mankkapölyä muutaman kuukauden, opin itsekin kielen auttavasti ja kykenin kommunikoimaan muiden kanssa liki sujuvasti.

Mutta edelleen erikoissanaston viljely, eittämättä tarpeellinen sellainen, huvittaa ajoittain, erityisesti asioidessa ensikertalaisten kanssa. Kun huudan kolmessa metrissä vapisevalle ihmispololle: "Mätsäät siihen mikron viereiselle anderille", niin en voi kuin ihmetellä omaa toimintaani. Voisin antaa vinkkejä arameaksi samalla lopputuloksella.

Onneksi kiipeilijät ovat ymmärtäväistä ja joviaalia sakkia, ja yleensä kielimuuri on ylitettävissä. Mikäli haluat testata oman kiipeilysanastosi laajuutta, voit miettiä, kuinka monta esimerkiksi tämän koonnin sanoista tunnet. Minä tunnen joitain.

Solidia räpellystä systemboardille vaan kaikille!

Risto Leinonen

Avaussanat

Tämä blogi kokoaa yhteen Karelian Kiipeilijöiden jäsenten ajatuksia kiipeilystä, harjoittelusta ja mistä milloinkin. Kantavana teemana on kiipeily, mutta kirjoittajajoukon muodostuessa toivottavasti hyvinkin runsaaksi tarkoitus on saada kiipeilyyn monta erilaista näkövinkkeliä. Yksi voi kirjoittaa ensimmäisestä 8A:n toppaamisesta, toinen siitä, miten aika ei riitä treenamiseen ja kolmas voi pohtia syytä motivaatiopulaan. Seuran sisään mahtuu monenlaista kiipeilijää, ja tarinatkin ovat toivottavasti sen mukaisia.

Syy jaetun blogin perustamiseen on yksinkertainen: moni kiipeilijöistämme kokee, että haluaa jakaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan kiipeilystä. Kuitenkin oman henkilökohtaisen blogin pitäminen tuntuu liian työläältä, ja ajoin kirjoitettavaakin voi olla kovin vähän. Jaettu blogi antaa satunnaisille kynäniekoille mahdollisuuden purkaa ajatuksiaan, mutta painolasti jatkuvasta tarinoimisesta on jaettu.

Kukin kirjoittaa omana itsenään, eikä kirjoituksissa esitettyjä mielipiteitä tai näkemyksiä tule sotkea Karelian Kiipeilijöiden viralliseen linjaan. Blogimerkinnät kirjoitetaan omalla nimellä, ja mahdollinen palaute tulee osoittaa suoraan kirjoittajalle, ei seuralle. Seura tarjoaa ystävällisyyttään yhteisen osoitteen, mutta seura ei vastaa yksittäisten kiipeilijöiden sanomisista eikä tekemisistä.

Seuraavaa merkintää odotellessa: Tiukkoja köysiä ja karkeita kahvoja!

Risto Leinonen