Kiipeilijät

Kiipeilijät

maanantai 22. tammikuuta 2018

Kiipeilykivaa Joensuussa

Tällä kertaa blogikynän varteen saatiin houkuteltua Kuopion Milla, kiitos paljon!

Moi! Mie oon Milla Kuopiosta ja annan vähän kuopiolaisen kiipeilijän näkökulmaa Joensuussa 20.1.2018 pidetyistä oldschool-kiipeilykisoista. Päätös lähteä Joensuuhun kisoihin tuli siis huimat pari päivää ennen kisoja, kun kaveriporukalla varmistettiin kyyti ja lähtijät. Lähdimme Kuopiosta täydellä autolla kohti Joensuuta lauantaina noin kello 10 ja perillä olimme hyvissä ajoin ennen kisojen alkua. Menomatkalla aloimme nostattaa hypeä soittamalla autossa Eye of the Tigeriä, ja alkoihan siinä innostus jo nousta kattoon kun saavuimme Joensuun Kuntokeitaan pihaan vähän ennen puoltapäivää ja etsiydyimme kohti kiipeilytiloja. 

Reittitiimi, joka hoiti hommansa muuten just. Kiitos jäbät!

Kisapaikan pienuus ensi alkuun yllätti suurempiin tiloihin tottuneet, mutta kisojen aikana koko osoittautui väkijoukolle ihan sopivaksi, enkä kertaakaan tuntenut oloani silliksi suolapurkissa. Lämminhän siellä tuli, mutta onneksi aina tarvittaessa pääsi vilvoittelemaan hallin ulkopuolelle käytävään, jossa oli mukana viileää. Eipähän paleltanut vaikka hetken oli kiipeämättäkin! Oli myös kiva huomata että hallin patjat olivat samanlaista, tuttua ja turvallista pehmeähköä patjaa kuin Kuopiossa, jolle on mukava pudota. Porukalla hämmästelimme hetken paikan päällä tarjotun mankan puuttumista, mutta kuten paikalla kuultiin niin ei nyt oltu missään Helsingissä missä talo tarjoaa :D (Joensuussa ei haluta hemmotella ihmisiä pilalle. toim. huom.). Onneksi kaverilla oli oma säkki mukana ja saatiin kädet ja ilma pölyämään valkoisena.  

"Pipo päässä keitahalla, toppiin kelpaa kampustella."

Todistettavasti neljä ihmistä yhtä aikaa seinällä kuitenkin!


Oma tavoitteeni kisoissa oli pitää hauskaa, ja se onnistui täydellisesti! Jengi oli mukavaa ja tsemppaavaa ja reitit huippuja! Reittejähän oli se 30 kappaletta, ja liki jokaista kävin tunnustelemassa; toisia vain kerran ja toisia taas useampaan otteeseen. Variaatiota reiteissä riitti helpoista, perinteisistä kahvareiteistä haastavampiin voimareitteihin, ja niidenkin väliin mahtui monenlaista kiikkuilua hurjista mantteleista tarkkoihin tasapainoiluihin. Jokainen reitti oli omanlaisensa ja mielestäni kokoonpano oli loistava. Myös tilan erilaiset seinänmuodot antoivat uusia tuulia kokemukseen, ja seinät (ja reitit) olivat mukavan matalia makuuni. Hyvät reitintekijät olleet hommissa! Kisa-aikaa päätettiin kesken kisojen lyhentää alkuperäisestä viidestä tunnista, mikä ei ollenkaan haitannut, ja kokonaiskiipeilyaika oli mielestäni oikein sopiva. Käsieni nahka kului liian nopeasti liian kivuliaaksi, joten moni reitti jäi mielen perukoille vainoamaan, ja toivomaan uutta yritystä eli uutta visiittiä Joensuuhun. 

Joku lämpimikseen repii voimalaudasta leukoja taustalla, kun ei muuten väsytä.

Tällä katsojamäärällä ei ainakaan jää yksikään däppi huomaamatta.

Kisathan olivat yleisesti kuopiolaisille varsin menestyksekäs tapahtuma, kun voittoja napattiin sekä junnujen, naisten että miesten luokista (Joensuulaiset antoivat voitot Kuopioon reiluna eleenätoim. huom.). Illalla ruokailun jälkeen suuntasimme takaisin kohti Kuopiota iloisina ja väsyneinä, jutellen reiteistä ja meiningistä. Reissu oli siis oikein onnistunut, ehdottomasti suosittelen lähtemistä muillekin tulevaisuudessa! Toivottavasti kisoja järjestetään Joensuussa vastedeskin, niin voimme pakata pari autoa täyteen kiipeilijöitä ja suunnata sinne pitämään hauskaa kiikkuen! :)





Lisää kuvia löydät täältä.

Teksti: Milla
Kuvatekstit ja toimituksen huomautukset: Risto
Kuvat: Emil

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti