Kiipeilijät

Kiipeilijät

perjantai 30. kesäkuuta 2017

India is such a beautiful city!

Herään yöjunasta aamukuudelta. Olen matkalla Hyderabadista Hampiin. Juna alkaa hiljentää vauhtia, pakkaan kamani ja aloitan matkan ulos junasta. Pompittuani lattialla nukkuvien ihmisten ylitse pääsen junan oville. Aseman lähentyessä katselen auringon ensisäteiden valaisevan loputtomia kivilaaksoja. Hyppään ulos junasta asemalle, joka osoittautuu kuitenkin hyvin nopeasti vääräksi ja eikun takaisin junaan ja seuraavalla stopilla uusi yritys.


Pääsen Hospettiin, josta otan riksan kohti Hampia. Hampissa on kaksi aluetta missä, yöpyä: Hampi island tai Hampi bazaar. Valitsen Hampi Islandin, jonne kiipeilijät yleensäkin menevät. Kuultuani serkultani Goan Cornerista päätän suunnistaa ensimmäisenä sinne. Pieni kävelymatka läpi riisipeltojen ja olen perillä. Eikun bungalowi haltuun, topo käteen ja riippumattoon lukemaan. Kiipeilykausi on ohitse, ja maanviljelijät odottelevat jo kuumeisesti ensimmäisiä monsuunisateita. Tästä johtuen ei Hampissa ole tällä hetkellä niin paljoa kiipeilijöitä vaan enimmäkseen reppureissaajia. Tutustuin heti kättelyssä onneksi paikallisiin kiipeilijöihin, joiden kanssa tuleekin vietettyä aikaa todella paljon kivillä tulevan kuukauden aikana.


Mielikuvani Hampista olivat loputtomat kivet, partateräkrimpit, hyvä ruoka ja mielettömät ihmiset. Jo ensimmäisenä päivänä kaikki osoittautui todeksi. Kivien määrää on mahdotonta ymmärtää, nahka jäi jo ensimmäisenä päivänä kiville, jokainen ruoka on toistaan parempaa, ja ihmiset ovat mitä mainioimpia.
Ensimmäinen viikko meni aika pitkälti Hampi islandin tutkimiseen, kivien terävyyteen tottumiseen ja luonnosta nauttimiseen.  Päivät menevät Hampissa yleisesti samaa kaavaa. Aamulla noin kello seitsemän herätys. Tästä aamupalalle ja aamukiikuille. Puolenpäivän maissa takaisin majapaikkaan syömään, slacklineä ja löhöilyä. Tämän jälkeen auringon poltteen hellittäessä takaisin kiville. Auringon laskettua seitsemän aikoihin illalla lopetellaan kiikut ja palataan majataloon syömään illallista. Ja eikun seuraavana aamuna uusiksi!


Toisella viikolla Intia voitti, ja delhibelly ajoi minut petiin viideksi päiväksi. Tästä noustuani oli olo mitä mahtavin. Tämä antoi/pakotti minut tauolle ja antoi nahkalle aikaa parantua. Kiipeily sujui hyvin, ja aloin vihdoin tottua ulkokiipeilyyn. Hampin parhaita hetkiä oli sunnuntaina järjestämämme nuotioilta Cosmic Cave sektorilla. Porukkaa oli jo kiipeillessä reilut kymmennen ihmistä, ja kaikki olivat ostaneet mielettömät määrät ruokaa grillausta varten. Lopetettuamme kiipeilyn aloimme valmistella ruokaa ja sytyttelemään nuotiota. Ihmisiä saapui lopulta vajaat 30 kappaletta. Ilta venyi lopulta aika pitkäksi ja viimeiset palasivat aamukolmelta takaisin Goan Corneriin seikkailtuaan hetken pimeässä kivimetsässä allekirjoittaneen luottaessa vahvasti suunnistustaitoihinsa. Seuraavan päivän lepopäivä ei ollut yllätys kenellekkään.


Kolmannella viikolla poistuin ensi kertaa saarelta tutkimaan Hampin kuuluisia temppeleitä. Koska Hampi sai pari vuotta sitten Unesco leiman itselleen, on kiipeily temppelialueilla kielletty. Joten kengät jäivät suosiolla reppuun ja reppu bungalowiin. Kolmas viikko piti sisällään tietysti mahtavia auringonlaskuja ja paljon kiipeilyä. Loppuviikosta itse aloin odottelemaan Jerryn ja minun suunnittelemaa retkeä tulevalle viikolle. Tarkoitus oli vuokrata mopo ja lähteä etsimään uusia alueita ja avaamaan reittejä.



Neljäs ja viimeinen viikko alkoi sekavissa tunnelmissa. Ostin bussilipun Hampista Mumbaihin juhannuslauantaille. Alkuviikko meni kiipeillessä jo tutuksi tulleita alueita ja Hampista lähdön sisäistämiseen. Loppuviikosta lähdimme toteuttamaan Jerryn kanssa suunnittelemaamme retkeä ja otimme mopot alle ja pädit selkään. Aloitettuani kiipeilyn viime elokuussa en ole kerennyt paljoa ulkona kiivetä ja lähdettyäni keväällä reissuun on ulkokiipeily kertani ennen Hampia ollut laskettavissa melkein yhden käden sormilla. Hampi on opettanut minulle ulkokiipeilyn saloja ja totuttanut minut ulkokiveen. Pelkästään se, että olen jo Intiassa Hampissa kiipeilyn mekassa on jotain mieletöntä, mutta lähdettyäni paikallisen kiipeilygurun johdattamana etsimään uusia kiviä oli aivan käsittämätöntä ja uusi kokemus minulle. Mahdollisten otteiden ja muuvien tutkiminen kivien alla rauhallisessa luonnossa. Reitin löydyttyä on ensinousufiilis huikea. Aamupäivän aikana tutkimme aluetta ja kiipesimme hiukan. Päivällä aurinko alkoi porottamaan aivan liikaa, joten siirsimme pädit kivien alle varjoon ja aloimme syömään Intialaisia herkkuja joita oli mukana. Tunnin päästä sormet syyhysivät jo liikaa kiville katseltuamme loppupäivän mahdolliset kivet läpi. Auringonlaskiessa lähdimme ajelemaan takaisin ja kohti viimeistä illallista. 





Hampista lähteminen oli vaikeaa, mutta laskua pehmittää tuleva Bouldering World Cup Mumbaissa. Innolla jään odottamaan seuraavaa kertaa Hampiin, koska tiedän palaavani vielä takaisin.

-Aapo





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti