Ensimmäistä kertaa kisareittejä tekemässä

Minkä tahansa seuran kokoukset ovat vaarallisia. Riskit tiedostaen osallistuin kuitenkin KaKin syyskokoukseen. No, nyt sitten riskit realisoitui ja kokouksen asiakohdassa loppiaisboulderit – legendaarinen keitaan kopilla järjestettävä vuosittainen rento kisailu – joku Risto ehdotti, että reitintekijöihin pitäisi saada yksi vasenkätinen henkilö. Satuin oleman ainut laatuaan paikalla, joten niinpä vasenkätisten edustustehtävä lankesi sitten minulle. Oikeastaan tehtävä kyllä vaikutti mukavalta haasteelta, joten en edes paljoakaan ämpyillyt vastaan. Tässä nyt sitten kuitenkin lukijoille tiedoksi, että vasenkätinen ei ole läheskään niin vasenkätinen kuin oikeakätinen on oikeakätinen. Ihan vaan siistä syystä, että joudumme, siis vasenkätiset, elämään kummallisen oikeakätisessä maailmassa. Reittimestariksi valittiin Juha ja muiksi reitintekijöiksi sitten Ansa ja Nuutti (vasuri).

Juha perusti meille meseen keskusteluryhmän, jossa oli tarkoitus ja jossa vaihdettiinkin paljon ideoita reittien tekoon ja pidettiin muutenkin yhteyttä reittiporukan kesken. Ansan vähän ihmetellessä järjestettiin jo kuukautta ennen kisoja tapaaminen keitaalla, jossa ideoitiin muotojen sijoittelua ja vaihdettiin ajatuksia siitä, että minkälaista settiä seinille kisoihin värkättäisiin. Kun olin itse ensimäistä kertaa tällaisen haasteen edessä, niin selailin jopa nettiä löytääkseni jotain vinkkejä reittien tekoon. Muutamia perusprinsiipejä tulikin toistuvasti vastaan ja yritin sitten ne palautella niitä mieleeni otteita seinälle ruuvaillessani.

Loppiaisena sitten päästiin itse asiaan; tai no melkein. Ensin oli nimittäin purettava vanhat reitit seiniltä ja pestävä otteet. (Talkoissa oli valitettavasti vain vähän porukkaa, joten urakkaan menikin sitten jotain seisemän tuntia – kiitokset kuitenkin niille, jotka talkoisiin osallistuivat.) Kerettiin loppiaisena sentäs aloittaa varsinainen hommakin. Tekeminen aloitettiin ruuvailemalla muodot seinille. Muutama laitettiin alkuperäisen suunnitelman mukaan ja pari viimeistä heitettiin sitten pienen tuumailun jälkeen paikoilleen.

Aineisto.

Ensimmäisen reitinkin kerkesin loppiaisena pistää seinälle. Tässä reitissä ideana oli tehdä kulman kierto otteissa käsin roikkuen ja huukata jalalla nurkan taakse ja jatkaa siitä sitten toppiin. Sain käyttööni täysin uusia vihreitä otteita, jotka kaikki olivat suunnilleen samantasoisia kahvoja. Otteiden valintaan ei siis tarvinnut juurikaan kiinnittää huomiota. Tein reitin alun poikkarina tarkoituksella ilman jalitsuja, jotta reitille tulisi vähän fyysisyyttä. Kisojen aikaan olikin sitten mukava seurata, kun ihmiset kummastelivat jalitsujen puutetta reittiä äheltäessään. Kovin teknisiä suorituksia en muuten ko. reitillä montaakaan nähnyt!

Hommat jatkui sitten seuraavana päivänä. Kun vihreitä kahvoja oli vielä jäljellä, päätin väsätä niistä takaseinälle vihreän kahvarallin. Tein reitistä tarkoituksella puolelta toiselle heiluvan kääntelyn, jossa paras tasapaino ja paras käsiote saavutetaan ristikkäisellä kädellä ja jalalla. Reitin voi toki kiivetä suoraviivaisemminkin, mutta oli mukava havaita, että kisoissa muutamat sentäs kääntyilivät puolelta toiselle suunnitellusti.

Seuraavaksi ajattelin värkätä jonkinlaisen ähellysreitin, vaikka ne ovatkin Juhan erikoisalaa. Aloitin sen laittamalla neonvihreän Coren möhkäleen oikeaan takanurkkaan. Lisäsin yhden käsiotteen sekä jalitsun ja totesin, että reitin aloitus on itselle varsin haastava (ei siis onnistunut). En kuitenkaan huolinut tästä, vaan laitoin seuraavat otteet paikoilleen. Sitten ei oikein syntynyt enää jatkoideoita, joten kutsuin Juhaa, Nuuttia ja Ansaa katsomaan tilannetta. Juha päätti siten kiivetä reittiä ja aikansa väännettyään änkesi ittensä kahden ylimmän otten päälle seisomaan, otti takahänkin ylälaidasta kiinni ja totesi: ”Eiköhän tämä ole valmis”. No, eipä siinä sitten enää mitään – valmis mikä valmis reitti viidellä otteella. Kisoissa reitillä nähtiin jos jonkinmoista vääntöä ja puhkumista ja epätoivoista jalan asettelua. Näkemäni perusteella Juhan julistus reitin valmiudesta keskeneräisenä oli onnistunut päätös :)

Työkalut.

Torstain päätteeksi lätkin oikeanpuoleiseen etunurkaan jotain uusina varmaan lähes marjapuuron värisiä olleita otteita ilman ajatusta mistään kiipeilyllisistä haasteista. Tai no olihan siinä sellainen tavoite, että kaikki ensikertalaisetkin pystyy reitin kiipeämään. Viimeistelin tämän reitin perjaintaina talkoiden yhä jatkuessa.

Perjantaina päätin sitten toteuttaa toisen mielessä pyörineen muuvi-idean ja kävin tekemään mustista otteista oikeaan takanurkkaan reittiä. Ideana oli tehdä reittiin kohta, jossa käsillä joutuisi suunnilleen rinnan korkeudella vetämään ulospäin ja samalla nostamaan jalkaa ylös. Toteuma oli lähes sellainen kuin halusinkin, mutta olisi saanut olla vielä voimallisempi tarve vedolle ja tasapainon kannalta herkempikin jalannosto. Mutta kohtuullisen tyytyväinen olen kuitenkin lopputulokseen ja kuulin reitistä jopa muutamia kehuja kisojen aikana.

Seuraavaksi ajattelin tehdä kampusseinälle itselleni sopivan reitin. Ei siis ihan mitään minikrimppiotteita, mutta kuitenkin jotain pientä. Käteeni valikoitui setti vanhoja ja haalistuneita vihreitä otteita, joita kävin asettelemaan seinälle. Reitistä tuli vähän sellainen perussetti, vaikka yritinkin sitä tehdessä kehitellä siihen paikkaa, jossa layback ja kneetroppi antaisivat tasapainoa. Kisoissa kuitenkin porukka veteli reitin aikalailla suoraviivaisesti ylös, joten haaste ei sitten ollut suurimmalle osalle kummoinenkaan.

Omalta kohdaltani viimeisenä reittin päätin tehdä liloilla möykyillä varastokopin kulmaan. Aloitukseen mietin sarjaa: lähtö kahdella kädellä aloitusotteelta vasen sen alla olevalla mikrolla, vasen käsi aloitusotteelta ylös, vasen jalka toiselle mikrolle, oikea käsi underiin, vasen jalka ristiin aloitusotteen lähellä olevalle mikrolle ja sitten underiin nojaten vasen käsi ylös seuraavalle otteelle. No, kisoissa porukka tietenkin oikoi tuossa aika paljon, mutta tuota underia ja mikroa kaikki käyttivät suunnitellulla tavalla, joten siihen kohtaan pitänee olla tyytyväinen. Laittelin otteita tuon aloitussekvenssin jälkeen lisää huudeille ja pyysin Juhaa testaamaan reittiä välillä. Juhan beta kopin oviaukon yläpuolella oli käyttää huukkia, jotta siinä pääsee takaseinän hänkin alla olevalta otteelta seuraavalle otteelle. Itse kun reittiä testasin, niin huukin käyttö ei tuntunut kivalta, joten lisäsin takaseinälle yhden jalitsun, jonka hyödyntäminen vaatii pienen jalannoston. Kisoissa suurin osa hyödynsikin tätä jalitsua, joten sen lisääminen oli reitin kiipeämisen kannalta hyödyllinen varsinkin vähävartisempien kiipeäjien kannalta. Reitin loppuun tuli vielä Juhan ehdotuksesta vähän poikkaria, kun kuulemma matolla pyörineitä kahta lilaa möykkyä ei passannut jättää käyttämättä.

Kokonaisuutena reittien tekeminen kisoihin oli haastava, mutta samalla myös erittäin antoisa kokemus. Reittien tekemiseen meni meiltä neljän hengen porukalta todella paljon aikaa, mutta meidän porukassa oli kyllä koko ajan hyvä tekemisen meininki päällä ja kommentteja sekä ideoita otteiden paikoista vaihdettiin jatkuvasti. Meillä oli lisäksi käytössä Juhan salainen ase, prikkoja ja puuruuveja, joilla otteen sai halutessaan tasan siihen paikkaan mihin mieli teki. Suurkiitokset siis Ansalle, Juhalle ja Nuutille! Lisäksi kiitokset avusta keitaan kisavalmistelujen loppuunsaattamisesta lauantaina ansaitsevat Risto, Inkeri ja Oskari, jotka vapaaehtoisesti tarjoutuivat avustamaan.

Teksti: Markku