SKIL kouluttajien tapaaminen Tampereella

Kiipeilyliitto järjesti maaliskuun loppupuolella kouluttajien tapaamisen ja samalla koulutustilaisuuden Tampereen kiipeilykeskuksessa. Olin sopivasti tuolloin ns. etelän (kiipeily)lomalla, ja kun KO-koekin on osumassa omalle kohdalla toukokuussa, lähdin mukaan tsekkaamaan tyypit ja treenaamaan. Heikki innostui niin ikään osallistumaan, sillä samalle viikonlopulle suunniteltu KTO-koe oli peruttu. Kaiken kaikkiaan tässä tilaisuudessa taisi olla jotain 15 kouluttajaa paikalla, joten Karelian kiipeilijöitä edustettiin ihan hyvällä osuudella.

Oli tietysti kiva nähdä tuttuja ja tutustua uusinkiin tyyppeihin, mutta ennen kaikkea oli hauska treenata ja kertailla köysijuttuja yhdessä. Päivä aloitettiin keskustelemalla lainsäädännöllisistä asioista, kuten turvallisuuteen liittyvistä seikoista, vastuukysymyksistä sekä siitä mitä esim. palveluista - kuten kiipeilyohjauksesta tai kursseista - on etukäteen kerrottava kuluttajille.

Tästä jatkettiin kiipeilyhalliin simuloimaan ongelmatilanteita. Osuus oli hauska ja valaisevakin. Tilanteiden demoaminen ei aina kuitenkaan ole ihan simppeliä - esim. opimme, että paita voi olla vaikea saada varmistuslaitteen väliin jumiin ainakin silloin, kun sen haluaisi toimivan... Kuulimme tosin myös tapauksesta, jossa alaslaskettavan yläköysittelijän (!!) hiukset olivat jäänet häntä varmistavan tyypin varmistuslaitteen väliin - joten paljon on mahdollisia ongelmatilanteita, joita on varsin vaikea edes visioida...

Paita jumissa? © Heikki Pitkänen

Itse simuloin simulointiharjoituksissa lähinnä kiipeilyä... © Heikki Pitkänen

Lounastauon jälkeen keskusteltiinkin sitten riskeistä, niiden arvioinnista ja niihin varautumisesta. Tämän jälkeen päästiin päivän ehkä energisimpään osuuteen, eli Enni ja Pauli olivat koonneet kiipeilyhalliin useita erilaisia tehtävärasteja (köysitekniikoiden ja muiden teknisten taitojen harjoitteluun), joita kiersimme pareittain. Kaikkia ei varmasti kukaan ehtinyt tässä parissa-kolmessa tunnissa kiertämään, mutta aika monta kuitenkin. Tarkoitus olikin, että jokainen voisi valita juuri niitä juttuja, mitä itse haluaa kertailla tai harjoitella.

© Heikki Pitkänen

Itse testailin ensin sooloamista eri keinoin: grigrillä ja mini-traxionilla. Prusikoinnit jätin tällä kertaa suosiolla hikoilematta. Mini-traxion olikin uusi tuttavuus ja superkätevä - ts. sellainen löytyy nyt omastakin räkistä.

Sen jälkeen siirryin haulauspisteelle. Painava lasti - Pauli arveli, että "sikamme" painoi 50-60 kg, mutta saattoi se olla enemmänkin... -  on tuskaista näköjään traxionillakin, mutta nousee kuin nouseekin. Lopuksi kertailin pelastettavan kanssa laskeutumista multipitchreitiltä - eli yksinkertaisesti siten, että ensin laskeuduttiin boulderin päältä väliankkurille, vedettiin köysi alas, ja jatkettiin alas. Eli multipitch-treeniä boulderhallissa. Ei ihan tavallista, sanoisin.

© Heikki Pitkänen

Treenipäivän päätteeksi alkoi Vertikaalin kisat. Reitit olivat houkuttelevan näköisiä, mutta passasin suosiolla. Jäin kuitenkin katsomaan karsintoja vähäksi aikaa, kannustamaan frendejä ja boulderoimaan.

En ollut käynyt Tampereen kiipeilykeskuksessakaan aiemmin, joten oli nasta nähdä sekin paikka. Itse asiassa pidin sitä aika kivana - sellaisena pienenäsuurena, eli superkompakti, johon oli onnistuttu sijoittamaan tosi monipuolinen boulderhalli sekä yllättävän paljon köysireiteillekin tilaa. Päivä oli siis kiva ja tarpeellinenkin monella tapaa. Suosittelen, sikäli kun näitä jatkossa taas järjestetään.