Herään yöjunasta
aamukuudelta. Olen matkalla Hyderabadista Hampiin. Juna alkaa
hiljentää vauhtia, pakkaan kamani ja aloitan matkan ulos junasta.
Pompittuani lattialla nukkuvien ihmisten ylitse pääsen junan
oville. Aseman lähentyessä katselen auringon ensisäteiden
valaisevan loputtomia kivilaaksoja. Hyppään ulos junasta asemalle, joka osoittautuu kuitenkin hyvin nopeasti vääräksi ja eikun
takaisin junaan ja seuraavalla stopilla uusi yritys.
Pääsen Hospettiin, josta
otan riksan kohti Hampia. Hampissa on kaksi aluetta missä, yöpyä: Hampi island tai Hampi bazaar. Valitsen Hampi Islandin, jonne
kiipeilijät yleensäkin menevät. Kuultuani serkultani Goan
Cornerista päätän suunnistaa ensimmäisenä sinne. Pieni
kävelymatka läpi riisipeltojen ja olen perillä. Eikun bungalowi
haltuun, topo käteen ja riippumattoon lukemaan. Kiipeilykausi on
ohitse, ja maanviljelijät odottelevat jo kuumeisesti ensimmäisiä
monsuunisateita. Tästä johtuen ei Hampissa ole tällä hetkellä
niin paljoa kiipeilijöitä vaan enimmäkseen reppureissaajia. Tutustuin heti kättelyssä
onneksi paikallisiin kiipeilijöihin, joiden kanssa tuleekin vietettyä
aikaa todella paljon kivillä tulevan kuukauden aikana.
Mielikuvani Hampista
olivat loputtomat kivet, partateräkrimpit, hyvä ruoka ja
mielettömät ihmiset. Jo ensimmäisenä päivänä kaikki
osoittautui todeksi. Kivien määrää on mahdotonta ymmärtää,
nahka jäi jo ensimmäisenä päivänä kiville, jokainen ruoka on
toistaan parempaa, ja ihmiset ovat mitä mainioimpia.
Ensimmäinen viikko meni
aika pitkälti Hampi islandin tutkimiseen, kivien terävyyteen
tottumiseen ja luonnosta nauttimiseen. Päivät menevät Hampissa
yleisesti samaa kaavaa. Aamulla noin kello seitsemän herätys. Tästä
aamupalalle ja aamukiikuille. Puolenpäivän maissa takaisin
majapaikkaan syömään, slacklineä ja löhöilyä. Tämän jälkeen
auringon poltteen hellittäessä takaisin kiville. Auringon laskettua
seitsemän aikoihin illalla lopetellaan kiikut ja palataan majataloon
syömään illallista. Ja eikun seuraavana aamuna uusiksi!
Toisella viikolla Intia
voitti, ja delhibelly ajoi minut petiin viideksi päiväksi. Tästä
noustuani oli olo mitä mahtavin. Tämä antoi/pakotti minut tauolle
ja antoi nahkalle aikaa parantua. Kiipeily sujui hyvin, ja aloin
vihdoin tottua ulkokiipeilyyn. Hampin parhaita hetkiä oli
sunnuntaina järjestämämme nuotioilta Cosmic Cave sektorilla.
Porukkaa oli jo kiipeillessä reilut kymmennen ihmistä, ja kaikki
olivat ostaneet mielettömät määrät ruokaa grillausta varten.
Lopetettuamme kiipeilyn aloimme valmistella ruokaa ja sytyttelemään
nuotiota. Ihmisiä saapui lopulta vajaat 30 kappaletta. Ilta venyi
lopulta aika pitkäksi ja viimeiset palasivat aamukolmelta takaisin
Goan Corneriin seikkailtuaan hetken pimeässä kivimetsässä
allekirjoittaneen luottaessa vahvasti suunnistustaitoihinsa.
Seuraavan päivän lepopäivä ei ollut yllätys kenellekkään.
Kolmannella viikolla
poistuin ensi kertaa saarelta tutkimaan Hampin kuuluisia temppeleitä.
Koska Hampi sai pari vuotta sitten Unesco leiman itselleen, on
kiipeily temppelialueilla kielletty. Joten kengät jäivät suosiolla
reppuun ja reppu bungalowiin. Kolmas viikko piti sisällään
tietysti mahtavia auringonlaskuja ja paljon kiipeilyä. Loppuviikosta
itse aloin odottelemaan Jerryn ja minun suunnittelemaa retkeä
tulevalle viikolle. Tarkoitus oli vuokrata mopo ja lähteä etsimään
uusia alueita ja avaamaan reittejä.
Neljäs ja viimeinen
viikko alkoi sekavissa tunnelmissa. Ostin bussilipun Hampista
Mumbaihin juhannuslauantaille. Alkuviikko meni kiipeillessä jo
tutuksi tulleita alueita ja Hampista lähdön sisäistämiseen.
Loppuviikosta lähdimme toteuttamaan Jerryn kanssa suunnittelemaamme
retkeä ja otimme mopot alle ja pädit selkään. Aloitettuani
kiipeilyn viime elokuussa en ole kerennyt paljoa ulkona kiivetä ja
lähdettyäni keväällä reissuun on ulkokiipeily kertani ennen
Hampia ollut laskettavissa melkein yhden käden sormilla. Hampi on
opettanut minulle ulkokiipeilyn saloja ja totuttanut minut
ulkokiveen. Pelkästään se, että olen jo Intiassa Hampissa
kiipeilyn mekassa on jotain mieletöntä, mutta lähdettyäni
paikallisen kiipeilygurun johdattamana etsimään uusia kiviä oli
aivan käsittämätöntä ja uusi kokemus minulle. Mahdollisten
otteiden ja muuvien tutkiminen kivien alla rauhallisessa luonnossa.
Reitin löydyttyä on ensinousufiilis huikea. Aamupäivän aikana
tutkimme aluetta ja kiipesimme hiukan. Päivällä aurinko alkoi
porottamaan aivan liikaa, joten siirsimme pädit kivien alle varjoon
ja aloimme syömään Intialaisia herkkuja joita oli mukana. Tunnin
päästä sormet syyhysivät jo liikaa kiville katseltuamme
loppupäivän mahdolliset kivet läpi. Auringonlaskiessa lähdimme
ajelemaan takaisin ja kohti viimeistä illallista.
Hampista
lähteminen oli vaikeaa, mutta laskua pehmittää tuleva Bouldering
World Cup Mumbaissa. Innolla jään odottamaan seuraavaa kertaa
Hampiin, koska tiedän palaavani vielä takaisin.
-Aapo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti