Karelian Kiipeilijät: Climbing in The Castle

Kuka: Karelian Kiipeilijöiden edustaja Juha ja hänen kanssaan saman kotiosoitteen jakava Jaana.

Mitä: Boulderointia

Missä: The Castle Climbing Centre, Lontoo

Milloin: 17.4.2017.

Miksi: Silkasta rakkaudesta lajiin ja sen harrastajaan.

Miten: Lento Helsingistä Lontooseen. Lontoosta Piccadilly-linjan metroon ja kohti Manor Housea. 3. uloskäynti metrosta ja voit jo huomata The Castlen korkeimman tornin siintävän edessäpäin, kävelyä viitisen minuuttia ja perillä ollaan.

Mitä maksoi: 12,50 puntaa itse kiipeily + 2,50 puntaa kenkien vuokra. Lisäksi paikalla 1 punnan pantilla toimivat säilytyslokerikot.

Mistä kaikki sai alkunsa? No siitä, että Jaana, joka aina hoitaa suunnittelun ja puolet toteutuksesta, törmäsi reissun suunnittelun ohessa The Castlen nettisivuihin. Uhkarohkeana Jaana esittää kysymyksen, olisikohan Juha halukas... Tottakai Juha oli. Epäili kylläkin, että mikähän koira tähän on haudattuna… Ei vissin ole kotipuolessa aiemmin kovin paljoa hurraata hihkuttu kun Juha on vinkkaillut kiipeilymahdollisuuksista reissullamme... Asiaa ei sen suuremmin pohdittu, vaan aiheeseen palattiin vasta Lontooseen saapumisen jälkeen.

The Castlen löytäminen oli vaivatonta, vaikka Google Mapsin omaava puhelin oli jo varastettu, selvisimme todella helposti perille vain nettisivujen ohjeistuksen avulla. Paikka on ulkopuolelta aivan nimensä mukaisesti linnan näköinen, vaikka kyseessä ei taida varsinainen linna ollakaan. The Castle tarjosi täydenpalvelun elämyksen; mikäli nälkä yllättää kesken kiipeilyn, löytyy ylimmästä kerroksesta myös mahdollisuus saada suuhunpantavaa. Suihkut ovat myös käytettävissä, mikäli nyt hiki tässä hommassa sattuu tulemaan.

Paikka oli ulkoa todella linnamainen.

Jaana ihan liekeissä ensimmäistä kiipeilyä odottaessa.

Juha viileänä ja rauhallisena.

Kyllähän sitä siinä vaiheessa jo jännitti ja varsinkin kun ovi kiipeilyparatiisiin avattiin, mietti Jaana mielessään, että mihinkähän h*ttiin sitä on tullut lupauduttua. Ei auttanut enää perääntyä, olihan varta vasten kiipeilyä varten hankittu Primarkista urheilupöksytkin! Ystävällinen henkilökunta ohjasi meidät iPadeille, Juhalle riitti vanhana boulderointikonkarina rekisteröityminen, mutta Jaana ”joutui” katsomaan lisäksi ohjeistusvideon boulderoinnista (ja sen vaaroista), mutta ei siitä kuitenkaan mitään uutta tietoa tullut. Ilmeisesti kiipeilijän puolisona eläminen tuo asiasta jotain sisäpiiritietoa. Rekisteröitymisen jälkeen molemmilta kysyttiin muutama kysymys, jossa lähinnä varmistettiin, että olemme ymmärtäneet turvallisuuteen liittyvät seikat. Maksoimme kiipeilyt ja marssimme kenkävuokraamoon. Kokoja oli laaja skaala ja molemmille kengät löytyivät. Juha valitteli vuokrakenkien vaikeuttaneen kiipeämistä, koska ei voinut luottaa jalkoihinsa kunnolla. Amatööri oli sitä mieltä, että kengät olivat ihan jalkaystävälliset ja toimintaan sopivat.

Paikkana The Castle on aivan mahtava. Kiipeiltävää on vaikka millä mitalla, neljä kerrosta ja ulkona sijaitsevat möhkäleet. Jokaisessa kerroksessa pääsi kiipeilemään sekä köyden kanssa, että ilman köyttä. Juha antaa erityismaininnan matalille ”tateille”, joissa oli traverse-reittejä. Tykkäsimme niistä molemmat, ei tarvinnut mennä korkealle, mutta haastetta oli silti. Aloittelijaystävällinen Castle kyllä oli ja amatööri antaakin paikalle isosti kiitosta siitä, että jokaisessa kerroksessa oli useita helpompia reittejä, joten tekemistä riitti molemmille, eikä käynyt aika pitkäksi. Köysikiipeilyä ei saatu (eikä haluttu) kokeilla, koska olisi pitänyt suorittaa jonkin sortin kurssi, mutta släbi köysiseinä näytti myös mahtavalta, puhumattakaan aulan holvikaaresta. Olihan siellä toki erilaisia boulderseiniäkin enemmän kuin jaksaa yhdessä sessiossa kiivetä, oli släbiä, suoraa, hänkkiä, kattoa ja jopa ulkona sijaitsevat kolme tattia. Ulkotattien päälle kiipesi amatöörikin ihan vahingossa, mutta sitten se alaspäin tuleminen olikin ihan oma hommansa…

Yhteenvetona voitaneen sanoa, että olipa hieno paikka menettää kiipeilyneitsyys ja saada Juha pitämään Lontoosta enemmän. Juhahan oli kuin viisivuotias karkkikaupassa, otteesta toiseen, reitiltä toiselle, taukoja ei paljon pidelty. Kolmisen tuntia vierähti oikein mukavasti ja kyllä siinä ajassa sai jo kämmenet helliksi. Kipu lihaksissa paljastui myös hyvin nopeasti jo samana iltana. Manor Housen metropysäkin vieressä oli saatavilla edullisesti myös hyvää iltapalaa, döner kebabbia tietysti, josta ei mennyt edes pakki sekaisin. Juha jätti tilaamatta Jaanalle salaatit annokseen, mutta ei kai sitä jäniksiä ollakaan.

Nälkä kasvanee syödessä ja jahka seuraava Lontoon reissun ajankohta paljastuu, Juha pakkaa kiipeilykengät ensimmäisenä laukkuun ja odottaa uutta kohtaamista Castlen seinien kanssa.

Onhan tuonne päästävä vielä uudelleen, ehkä silloin kiivetään jo köydellä?

PS. Ja onhan Lontoo aivan mieletön paikka ihan ilman kiipeämistäkin.

Kaikista sektoreista ei hoksattu näpätä kuvaa, mutta tämä oli ensimmäinen oikea seinä jota kokeiltiin. Lämmittelyseinästä ei tullut otettua kuvaa.

Juhan suosikkina olivat nämä matalat tatit, joita siis vain poikkaroitiin vastapäivään.

Tatti toisesta vinkkelistä.

Ehkä isoin yhtenäinen alue. Keskellä oli pilari, josta pääsi holvin ali kiipemään oikealla olevan seinän toppiin. Taustalla näkyy se ensimmäinen seinä.

Karjalanpiirakka köysiseinällä.

Släbi köysiseinä. Sijaitsi ehkä kolmannessa kerroksessa.

Kyllähän se Jaana pysyi kuin pysyikin seinällä ja sai topattua monta reittiä

Ulkona oli kolme erilaista tattia. Mustan tatin reittejä ei ollut greidattu, mutta se taisikin olla enemmän poketti-harjoituksia varten suunniteltu.

Laiva-niminen muoto. Maassa oleva ”sora” olikin itseasiassa kumirouhetta. Juha otti ja hyppäsi vähän korkeammalta tuohon rouheeseen totesi, ettei alastulo ollut varsinaisesti miellyttävä.