Mumbai & World Cup

Bussini Hampista mumbaihin kestää 15 tuntia, mutta matka menee leppoisasti omassa loossissa löhöillessä. Ruokailutaukojakin on mukavasti matkan varrella. Herään Mumbaista noin puoli yhdeksän maissa ja astelen ulos bussista, jossa kätevästi saa aamusuihkun samalla; kiitos monsuunien. Tarkoitukseni on ottaa riksa Hostellille, jossa tapaan Itävaltalaisen pariskunnan. Päästyäni Hostellille nakkaan rinkan huoneeseen, törmään Itävaltalaisiin ja lähdetään suunnistamaan kohti aamupalaa ja paikallista opastamme. Kaikki olimme Hampissa samaan aikaan ja sovittiin sitten, että lyödään hynttyyt yhteen Mumbaissa.

Aamupala huiviin ja suunnistamaan kohti Cidco Exhibition Centreä, jossa on viikonlopun aikana ollut Bouldering World Cup ja tänään finaalit illasta. Saavutaan mestoille ajoissa, koska kuultiin ovien avautuvan jo kello 14, mutta lopulta ne aukesivat klo 16. Liput pirskeisiin maksoi 100 Inr eli noin 1,5€.

Sisälle päästyämme hämmästelin heti tapahtuman pienuutta. Taisi olla Red Bullin koju ja Intialaisen kiipeilymerkin koju. Mielessäni odottelin jotain isompaa ja mahtipontisempaa.

Kisat starttaili finalistien esittelyllä, ja he saivat tarkastella porukassa reittejä. Kutakin reittiä pari minuuttia. Tämän jälkeen finaalit pyörähtivät käyntiin. Yleisöä oli saapunut vajaa 1000 päätä ja kaikki olivat mukavasti mukana kannustamassa kiipeilijöitä.

Finaaleissa oli vähän Japani vs muu maailma -fiilis, koska japanilaisia oli finaaleissa naisissa sekä miehissä puolet. Huomattavasti suurimmat suosionosoitukset saivat Shauna Coxsey sekä Jongwon Chon. Finalisteilla oli aikaa kiivetä reitti neljä minuuttia ja he tulivat ”lavalle” pareissa. Järjestys oli käänteinen semifinaaleihin. Voitit semit, kiipesit finaaleissa viimeisenä. Probleemat olivat hienoja ja reitit näyttäviä. Etenkin miesten toinen reitti, jossa betana oli mennä jalat edellä eli bat hookkia suosittiin.

Itselläni mielessä pyöri vielä Hampin ruahalliset ulkosessiot, jossa ainut musiikki oli auringonlaskun aikaan kuuluneet laulut Hanuman temppelistä. Nyt istun katsomassa World Cuppia Mumbaissa, jossa kaiuttimia luukutetaan täysillä ja yleisöä kannustetaan aaltoihin. Aika ajoin tuntui olevansa Karjala-turnauksessa katsomassa Suomi–Venäjä-matsia.

Kuitenkin olihan tämä mieletön kokemus: varsinkin loppuhuipennus oli kuin elokuvasta. Viimeiset 30 sekuntia jäljellä Shauna ja Chon lähtevät haastamaan viimeistä probleemaa ja viimeisiä yrityksiään. Chon toppaa reitin, ja aikaa viisi sekuntia jäljellä. Shauna tulee vain kolme sekuntia Chonia jäljessä. Nyt viimeistään kaikki ovat nousseet tuoleistaan seisomaan. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Vain valssi puuttui.

 -Aapo