Lari heitti joskus facebookissa ehdotuksen, että lähdettäis
Jyväskylään, ja tarkemmin sanoen siellä tapahtuvaan boulderliigan osakilpailuun, joka
kulkee myös nimellä PAJA Open. Noh, tästähän me Antin kanssa innostuimme,
vaikkakin niin hitaasti, että Larilta loppui jo usko, ja hän perui lähtönsä. Antin
kanssa me päätimme kuitenkin, että lähdetään kun asiasta oli jo pari sanaa
vaihdettu. Lisäksi kuultiin, että Nuutti ja herra Koponen ovat myös paikalla.
Eli suunnitelmasta todeksi. Ilmoittauduttiin kisaan ja jäätiin odottelemaan sitä
suurta päivää.
Kisapäivää edeltävä yö meni oikein mukavasti, kun kotitalo
päätti järjestää pientä yöviihdettä jäätyvän lämminvesiputken parissa. Onneksi
siitä selvittiin säikähdyksellä Markulta aiemmin saatujen vinkkien perusteella.
Kisa-aamu siis koitti, ja matkalle päästiin suuremmitta
kommelluksitta, sillä kaikilla oli kellotkin ollut oikeaan aikaan soimassa. Matkalla
syötiin jo perinteeksi muodostunut pekoniateria (kirjoittajan perinteeksi). Antin
syömisiä ei tullut seurattua, mutta joku burger-ateria sielläkin oli.
Kisapaikalle saavuttiin hyvissä ajoin, joten
ilmoittautumisten jälkeen jäi reilusti aikaa katsella reittejä ja suunnitella,
että mitä sitä sitten kisassa oikeastaan lähdetään yrittämään. Ensivaikutelma
reiteistä oli, että ompas ne vaikean näköisiä, mutta kun niitä hetken tuijotti,
niin tottakai ne helpommaksi muuttuivat. Ei ne lopulta nyt niin kovin helppoja
olleet, mutta hyviä ja vaihtelevia reittejä kuitenkin.
Tai siis olihan ne kisan voittajakaksikolle helppoja, sillä
Andy ja Ilari kiipesivät ne kaikki ja pitivät ilmeisesti pienet treenisessiot
muitten ihmisten yhä vääntäessä reittejä ylös. Bongasin herrat ainakin dynoilemassa
ja vetämässä yhdellä kädellä leukoja. Mielettömän hyvä tekniikka siis heillä.
Sivuhuomautuksena, että reittejä oli 48 kappaletta.
Pajalla oli myös omasta mielestäni ihan hyvä oivallus siitä,
että reitit oli numeroitu vaikeusjärjestyksessä: 1 oli helpoin ja 48 oli vaikein.
Pientä heittoa tuossa kyllä oli tai sitten tietyntyyppiset reitit eivät vain
itselleni soveltuneet. Kiipesin kaiken kaikkiaan 17 reittiä vaikeimman ollessa
numero 26. Antti ja Nuutti suoriutuivat hieman paremmin, luvuin 24 ja 19.
Palkintoihin oli panostettu todella paljon. Kisan
voittajista en tiedä tarkkaan, mitä heidän palkintopussissaan oli, mutta
palkintojen jaon jälkeen oli arvonta kaikkien osallistuneiden kesken. Siinä
palkintoina oli muun muassa pädi ja otelauta! Lisäksi oli myös paljon pienempiä
palkintoja. Itselläni ei arpaonnea tällä kertaa ollut, mutta Antti voitti
kiipeilyhousut itselleen.
Loppujen lopuksi kisasta jäi oikein mukava fiilis, ja
paikkana Boulderpaja oli erittäin miellyttävä. Voin varauksetta suositella
kaikille. Tilaa oli sopivasti, ja seinäprofiilit olivat mukavan vaihtelevat.
Paluumatkalla jo vähän spekuloitiin, että ehkä sitä ensi vuonnakin voisi
osallistua, mutta aika näyttää.
Loppuun vähän kuvia, jotka kertoo ennemmän kuin pisinkään
jaarittelu. Kiitos kuvista Harri ja Antti.
Ai niin: Jannelle erityiskiitos meidän komeista
kisapaidoista!
|
Kisat käynnissä, ja ettei ois Koposelta jo paita lähteny. |
|
Antti ei voi uskoa silmiään. Siistejä reittejä, mutta yhtäkään ei ole QR-koodattu.. |
|
Minä ja hieno reitti, joka vaati itseltäni pienen oivalluksen mennäkseen. |
|
Antti ja keltaiset nappulat. En kyllä muista menikö, mut ainakin hetken matkaa meni. |
|
Jyrkkääkin profiilia löytyi. |
|
Tämä reitti ei mennyt. Liian slouppaava. |
|
Muotoja oli käytetty mukavan luovasti. |
|
Oli siellä muutama reitti ihan kahvoillakin. |
|
Vaikein kiipeämäni reitti. Pieniä otteita suoralla seinällä. |
|
Antti ei sloupeista säikkynyt. |
|
Sami on opetellut kiipeämään ilman jalkoja. Vahvan näköistä menoa. |
|
Nuutti muuvittelee välillä ihan hyvilläkin otteilla. |
|
Muitakin kiipeilijöitä oli paikalla. |
|
Keltaisia nappuloita oli vähän joka profiililla. |
Teksti: Juha
Kuvat: Harri ja Antti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti