Tarina Loppiaisbouldereista 2016

Vaikka alkuperäinen kisatunnelma onkin jo kadonnut määrittelemättömään aika-avaruuteen, yritän täyttää blogistin tehtäväni ja havainnollistaa kisojen tapahtumia. Pohjustuksena on syytä nostaa esille, että Loppiaisboulder on erityislaatuisimpia Suomessa järjestettäviä bouldermittelöitä; ei vähiten sen takia, että kisa järjestetään rakkaudella vapaaehtoisvoimin.  Osa seurastamme kävikin hakemassa kisatunnelmaan kohottavat alkuhöyryt Benky Grip Washista. Otteiden pesun ja kaiken muun tohinan hälvettyä reittimestareille jätettiin työrauha.   

Lauantaiaamuun mennessä reitintekijät olivat saaneet luotua uutta tulenterävää kiipeilyä seinälle. Seuran koppi ei varsinaisesti ole rakennustekniikan taidonnäyte, mutta boulderluolaksi muokattuun squashkoppiin voi oikeasti saada mahtumaan lähes kolmekymmentä kiipeilijää ja yli neljäkymmentä reittiä.  Osallistujia kisoissa oli hyvin, ja aamulla paikalle saapui autolastillinen puhdasta voemaa Savon maalta. Kiitos kuopiolaiset energiasta ja hyvästä mielestä!   

Yhä ylös yrittää, patjalle koht' tömähtää.

Kisat käynnistettiin reittimestari-Juhan lyhyellä ohjeistuksella, jonka jälkeen kaikki säntäsivät ripeästi päin seiniä. Vastapestyillä otteilla kiipeäminen on nautinto, joka ei tule vastaan liian usein.  Seura oli tilannut kisoihin uusia otteita, joiden kitka tuntui kiivetessä tuoreena sormien alla. Etsin ensimmäisiksi reiteikseni kahvoja; kahvareiteistä itselleni oli eniten mieleen takaseinän vihreä, jossa sai keinua puolelta toiselle. Ihmisvilinästä huolimatta seinillä pystyi kiipeämään sulavasti eikä reiteille tarvinnut usein jonottaa.  Täytyy mainita, että Joensuussa kilpakumppaneilta saa käydä hakemassa halauksia.

Seuran reittitiimi oli koottu eri-ikäisistä ja -kokoisista kiipeilijöistä. En tiedä, voiko sanoa, että jokaisella reitintekijällä on oma käsialansa, mutta hallissa oli tyyliltään selvästi erottuvia reittejä. Reiteistä omia suosikkejani oli neonvihreistä otteista takakulmaan rakennettu tasapainoreitti, jonka sain vaivoin kiivettyä muutaman sormen varassa levynreunaan.  Kokeilin useasti myös kampusseinän oikeassa kulmassa olevaa venyttävää keltaista reittiä; lopulta taivuin riittävästi.  Omistan kappaleen viimeisen virkkeen Ansalle, Juhalle, Markulle ja Nuutille: pidin todella paljon teidän suunnittelemistanne reiteistä!  

Ikävä ihana pinkki reitti.

Kisojen yksilösuorituksena haluan nostaa esille B-sarjan voittajan Inkerin, joka oli ainoana seuran nuorimmista lähtenyt bouldereihin mukaan.  Vaatii nuorelta paljon rohkeutta tulla kisaamaan open-kisaan. Inkeri kiipesi todella hienosti, mitä ehdin häntä sivusilmällä seuraamaan.  Kolmen tunnin jälkeen kello vihelsi pelin poikki. Pisteenlaskun ajanvietteeksi oli järjestetty dynokisa, jossa nuoruus ja ketteryys ratkaisivat pelin. Itse makoilin väsyneenä patjalla napostellen Riston paikalle tuomia suklaakonvehteja.  

Pari tyylinäytettä dynokisasta.

Tässä vaiheessa paras osa päivästä oli vielä edessä, ja lähdimme kolmella autokyydillä kohti avantoa. En ole aikaisemmin avantouinut ja kokemuksen perusteella menen käymään Vehkalahdessa keväällä useasti. Jälkimainingit kruunasi illallinen Local Bistrossa. Nälkä oli päässyt yllättämään, ja päädyin enemmistön tavoin hirviburgeriin ja rasvaa tihkuviin ranskalaisiin. En edes yritä toistaa illan keskusteluja, mutta jossain välissä kiipeilykopillemme suunniteltiin ihka aito slämäri, jonka julkaisuajankohta on toistaiseksi salainen. Local Bistrosta löysin itselleni paluukyydin, mutta seuran miesporukka tarpoi vielä sinnikkäästi yöhön oluelle. Kotiin saavuttuani join kupin teetä ja kävin onnellisena nukkumaan.

Kuopion jengi. Kiva kun kävitte, tulkaahan uudestaan!

Osa Joensuun älymystöä.

Kovaa vääntöä.

Lopuksi vielä muutamia kilpailijoiden ja järjestäjien kommentteja:

Risto: Oli hauskaa. Nyt sattuu. Valtava kiitos reittimestareille ja erityisesti Juhalle sitkeästä operoinnista.

Juha (reittimestari, päällikkö): Aluksi mietin, että mihinkähän sitä tuli lähdettyä ja vielä torstai-iltana keitaalta poistuessa oli vähän semmoinen olo, että tuleekohan tästä mitään. Onneksi perjantaina saatiin sitten kaikki reitit hienosti valmiiksi ja vähän aloitettua siivousta ja reittien aktivointia. Kisapäivänä sitten hyvällä yhteistyöllä saatiin halli valmiiksi kisaa varten. Kisan aikana itse en ehtinyt tehdä muuta kuin tuijottaa pädiä ja odottaa, että kirjautuuko kiivetty reitti systeemiin minuutissa vai kahdessa. Kaiken kaikkiaan itselleni jäi onnistunut olo kisoista ja järjestelyistä ja ilmeisesti myös kilpailijat viihtyivät kisoissa.

Mari: Huikean hienoja reittejä, siitä iso kiitos reitintekijöille. Niin hurmoksessa kiipesin, että meni vaikeammatkin reitit.

Tankkaus.

Tekstit: Hanna, kisaajat ja järkkääjät.

Kuvat: Mari