Testissä Oldenburgin halli

Sattuipa niin somasti, että allekirjoittaneella oli taannoin käyntiä Saksassa. Käyntiin kuului myös vierailu Oldenburgin kaupungissa. Tuntemani natiivi osasi kertoa minulle, että kylältä löytyy jonkunlainen boulderhalli. Mukana sattui myös olemaan pari juuri pohjattuja pythoneita. Lisäksi päätäntävalta iltapäivän aktiviteeteista annettiin minulle. Pitihän se kopaista.

Oldenbloc-halli löytyi poikkeuksellisen helposti natiivin tuntiessa paikan kuin omat taskunsa, joten tällä kertaa etsimiseen ei kulunut valtaosaa energiasta. Paikka vaikutti perusvarmalta suoritukselta, joskin ensi alkuun aavistuksen pieneltä. Hinta oli edullinen (6 euroa ennen klo 16:ta), ja henkilökunta oli totuttuun kiipeilymeininkiin kuuluen ystävällistä. Mankkoja ei ollut tarjota talon puolesta, mutta sitä sai kyllä pussin vuokralle euron hinnalla. Ei hirmu paha.

Mesta. Ovessa oli tsoukkina ote normikahvan tilalla, mutta varmaan turvallisuussyistä varsinaisessa käyttöovessa oli perinteisempi ratkaisu.

Pukukoppiin kömpiessä paljastui, että tila on laajentumassa tuntuvasti, ja näinpä siellä järisyttävän arviolta 7-metrisen superhänkin/katon. Valitettavasti siitä uupui vielä otteet ja patja, ja toisaalta niitä oli korvaamassa työkoneita ja pääsy kielletty -viestiä henkiviä kylttejä, joten kokematta jäi, että miten äkkiä ihminen voi epäonnistua.

Houkuttelihan se joo.

Itse kiipeilytilassa reitit oli perinteiseen tapaan värikoodattu haastavuutta indikoivilla lapuilla asteikon ollessa viisiportainen (kuten kaikissa parhaissa paikoissa). Aloittelijareiteistä paikalle sopii antaa kiitosta, sillä niitä oli runsaasti, ja niissä oli mukavasti vaihtelua. Kolmospykälään tuntuikin mahtuvan sitten kaikki greidit 5B+:sta 6C:hen, ja näin ollen omalle vähän epämukavalle kiipeilyalueelle oli välillä vaikeaa löytää kiivettävää. Muutama kurkovääntö paikasta kuitenkin löytyi, joten reittejä oli laajalla spektrillä. Valitettavasti reiteistä uupui muutamia standardityypin reittejä (kenties remontin ja juuri olleiden kisojen vuoksi), ja esim herkkää nappulatasapainoilua tai rehtiä dynoperseilyä hallista ei löytynyt. Lisäksi muodon alla olevaan luolaan oli värkätty vain yksi greidin 17C+ reitti, joten siellä ei paljon tapahtunut. Eli karvan verran jäi sellainen olo, että hallista ei otettu kaikkea irti, semminkin kun sinne olisi sopinut reittejä vielä hyvinkin seinien menemättä sotkuisiksi. Toisaalta mukana olleet lähes ensikertalaiset pitivät hallista ja reiteistä kovasti, niin ehkä minä vain kaipasin joensuulaiseen tyyliin sopivaa noloa äheltämistä. Hyvä se on.

On taas kyllä ihan itse otettu kuva selvästi.

Muutama hallista löytynyt erikoisuus on syytä vielä mainita. Hallista löytyi yksi duoreitti (eli yhden ihmisen syliväli ei riitä), jota yksi kaveripari tahkosi sitkeästi käsi kädessä. Todella hauskaa touhua näytti olevan, ja jätkät pääsivätkin toppiin! Samalla sektorilla oli toteutettu myös symmetriaurpon ("symmetria on idioottin estetiikkaa", sanotaan) mieltä lämmittävä reitti, jossa identtiset otteet oli sijoitettu peilisymmetrisesti keskilinjan molemmin puolin. Siinähän kokeilee, että onko lihaksisto ja osaaminen symmetristä. Jos siis pääsisi edes seuraavalle otteelle. Ihan sama, että kummalle puolelle.

Keltaisella duohommia. Valkoinen on reitti, jonka voit kiivetä oikealta tai vasemmalta.

Ja kolmas erikoisuus oli normikampusseinän vierellä ollut reikäseinä, jossa sopi yrittää kiivetä siirtämällä puupalikkaa kolosta toiseen. Ihan lajin verran vaikeaa muuten, huhhuh!

Onnistui se ainakin kerran.

Harvoin näkee, mutta tuossa kohtaa minulta lipesi ote pullosta. Ei muuten käynyt toista kertaa.

Pienistä reittimarinoista huolimatta paikka oli ehdottomasti käymisen väärti. Sieltä saa myös kahvia.